*

Saaristo eläväksi - vihreää kauaskantoista suunnittelua

Kaikki uusiksi - aloitetaan sienikirjoista

  • Keltainen sieni
    Keltainen sieni
  • On maaliskuu ja Vissy tulee aina pöydälleni saadakseen määrättyä valohoitoa.
    On maaliskuu ja Vissy tulee aina pöydälleni saadakseen määrättyä valohoitoa.
  • Minun nykyiset sienioppaat.
    Minun nykyiset sienioppaat.

Olet varmaankin käynyt sienimetsässä ja sinulla on ehkä ollut sienikirja mukanasi?  
No nehän on kaikki ihan /Ceestä: 

  1. Niissä on käytetty kiiltävää paperia jonka sivut liimautuvat toisiinsa jos kostuvat ja kirja on kiinni kuivuessaan. 
  2. Kun vihdoin löydät oikeanvärisen "tää se vois' olla"-sienen olet epävarma ja etsit muita samankaltaisia sieniä ympäri-ämpäri kirjaa. Ja lopulta olet niin epävarma asiasta, että teet ainoan viisaan päätöksen, joka tässä tilanteessa on tehtävissä => Jätät sienen metsään. 
  3. Eli sekava kirja ei ehkä olekaan niin huono ratkaisu, sinulta on vain kusetettu rahaa, koska sen ansiota keräät kanttarellejä niinkuin aina ennenkin.
  4. Joku proffa on siis laittanut sienet jonkinlaiseen tieteelliseen järjestykseen, järjestykseen josta sinulla ei ole tietoakaan.
  5. Kirjassa on noin muutamakymmen sivua, jossa kerrotaan kaikennäköistä nippelitietoa sienistä, vaikka koko homma voitaisiin pistää yhteen lauseseen: Sieniä kasvaa kaikkialla.
    No, siinähän kantelet näitäkin sivuja mukanasi metsässä. 
  6. Joku idiootti tekee niitä kirjoja formaattiin joka ei taatusti mene taskuun ja vieläpä kovakantisina.

Parempi tapa:

  1. Kaikki sienet ovat värijärjestyksessä, eli kun näet keltaisen sienen, sinulla on kaikki keltaiset sienet tässä uudessa kirjassasi peräkkäin.
  2. Jokaisen (pää)värin kohdalla on peukalo-ote, eli kirja n lovettu värien mukaan.
  3. Värit menee vaaleasta tummempaan: valkoinen => keltainen => oranssi => punainen => ruskea => (sini)musta.
  4. Kaikki sienet kuvataan päältä (kasvupaikassaan), alta sekä halkaistuna siten, että kuvat otetaan heti sekä noin 30 sekkaa siitä kun se on halkaistu, jolloin näkee minkäväriseksi se muuttuu. Tai ei muutu.
  5. Selostus sienestä ja varoitukset siitä mihin mahd. myrkkysieniin sen voi sekoittaa. 

Paras tapa:

  1. Menet kapakkaan. (Kaikki hyvät neuvoni alkavat näin).
  2. Väijyt saalistettavia ja menet juttusille.
  3. Alat puhumaan ruuasta, siirryt ruuanlaittoon ja siittä sitten vaan aasinsillalla sieniin.
  4. Kerrot, että oikeastaan suunnittelet sienikirjan ja että pitkään pähkäiltyäsi tulit tulokseen, että sienikirjat pitäisi suunnitella kokonaan uudelleen. [Kts. kaava yllä.]
  5. Saalis tai jos niitä on parvi, joku näistä huomaa, että paras olisi liuta reiällisiä muovikortteja, jossa olisi nauha  reiän läpi, jolloin kaikki kortit pysyisivät samassa värijärjestyksessä jne. 
    Olet siis tavannut fiksun. Kelaa siima kotiin.
  6. Jo joku vielä keksii, että tämä reitetty korttipakka voisi olla kaksiosainen, niin homma on bingo. [Tällaista en ole koskaan tavannut]. Korttipakka voisi siis olla kaksiosainen, niin kaverillakin olisi kortteja ja pakkaa olisi helpompi käsitellä. 

Takaisin kapakkaan:
- Alat kertomaan, että valkoisten sienien kohdalle, joka on siis kansilehti, olet päättänyt kirjoittaa: "Älä kerää näitä, ne voi tappaa ja koska jos et valkoisia sieniä tunne, niitä on turha kerätä."
Tämä väite pitää keskustelua yllä ainakin seuraanan puolituntia, koska "on niiiiiiin paljon herkullisia valkoisia sieniä... ja läp, läp, lää..."
Ansa on lauennut. (Jos olet mies, sinut on ansoitettu, vaikka kuvittelet olevasi saalistaja -  se on vain alle kuuskymppisten miesten harhaa). 
- Nyt vain tarkkana ja seuraat kuka saalisparvesta tietää sienistä eniten? - tai vähiten?
- Jos miellyttää vähitentietävä, lyöt vetoa että jopa tietämätön oppii Sinun ohjeita noudattaen.
- Jos miellyttää eniten tietävä, [tiedät mitä tarkoitan = ei tietämyksellä ole mitään väliä, mutta jos tällainen miellyttää], => kehut kovasti ja pyydät asiantuntija-apua. 
Tästä on sitten vielä sekavariaatioita. 

 

Henry, ikuinen suunnistaja

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (22 kommenttia)

Käyttäjän saaristo kuva
Henry Björklid

Ainoa ongelma on, ettei tämä oikein toimi talvella.
Talvella olet ajatellut kirjoittaa kirjan patsaiden historiasta.
Mutta siitä sitten joskus myöhemmin.

Henry

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Sienet on aina loistava aihe. Valitettavasti sienten värit saattavat vaihdella joten ideasi joutaa romukoppaan, sanoisi tämä. Haperoiden kohdalla värikartoilla ei tekisi yhtään mitään.

Mutta en silti kiellä etteikö sienet olisi aina hyvä... korjaa kirjoitusvirheen... jäänrikkoja :)

Käyttäjän MattiUusimies kuva
Matti Uusimies

^Jääjarrutin?
Itse en tajua, miksi kukaan ottaisi kirjan itse metsään mukaan. Kotona sitten pöydän ääressä tutkitaan ja hutkitaan kaikessa rauhassa. Perinteinen formaatti ja lajittelu suvuittain ja perheittäin on myös loogisin, ainoana vaihtoehtona sille näkisin että olisivat järjestyksessä kasvuympäristön/-paikan mukaan.

Tässä on oma muuten jo lapsena opeteltu sieni-Raamattuni joka kuuluisi jonnekin Kalevalan ja Silmarillionin väliin hyllylläni:

http://kuvat2.huuto.net/c/21/b13be88b6f1573c0815f9...

Sitä ei mettään raahata! Ja ihan piirrokset sienistä riittävät yleensä

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Minunkin sienikirjahyllystäni löytyy tuo mainitsemasi piirretty opus. Se on oikein hyvä, erityisesti tieto-osuuksiensa myötä. Lajioppaana on parempi Suomen sieniopas tai Ryman-Holmåsen; Svampar.

Käyttäjän saaristo kuva
Henry Björklid

Lisäsin kuvan sienioppaistani.
Oikealla oleva on mukanani metsässä: pienikokoinen, kierreselkä. Se on ainoa kaupasta ostamani.
Muut olen ostanut kirjaston poistokirjoista a' 1 €/kpl.

Vissyn kuvan lisäsin muuten vain, kun se kuitenkin liittyi aiheeseen, vaikka ei (tietääkseni) kapakkoja kierräkään.

Henry

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Kirjoitin blogiini http://rkoski.vapaavuoro.uusisuomi.fi/vapaa-aika/9... kaiken, mitä mielestäni tarvitsee tietää sienestämisestä ja sienten säilönnästä. Sienikirjoja ei tarvita. Vaikein tai tärkein osuus on tällä hetkellä mielestäni maastokarttojen ja satelliittikuvien tulkinta, mutta se johtuu siitä, että lähistöllä ei ole hyviä sienipaikkoja. Kemiössä niitä olisi kaksi varmaa, herkkutatti- ja suppilovahveropaikat ja vinkattu kanttarellipaikka. 15 minuutin ajomatkan päässä oli aika mieletön herkkutattipaikka, mutta metsä meni nurin loppusyksystä ja taitaa nousta talo tilalle.

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Minä olen hullu sienestäjä, joka tässä yhteydessä tarkoittaa, innokas sienestäjä.

Kuinka myrskyt, ahneus,- ja perintömetsien myynti (avohakkuu) liittyy sienestämiseen?

Suomessa on hakattu metsiä muutaman vuoden aikana pienimpien eurooppalais-valtioiden pinta-alan veroisesti.

Suomi alkaa satelliittikuvissa näyttämään metsiensä osalta lohduttomalta maalta.

Jotain hyvääkin: Korvasieni nousee jo toisena vuotena avohakkuun jälkeen,- ja sadosta muodostuu paikoin jopa runsas.
Korvasieni esiintyy vain muutaman vuoden ajan avohakkuun tekemisestä, koska se katoaa, kun alue alkaa heinittymään.

Toivottavasti kevään olosuhteet olisivat suotuisat avohakkuille/ korvasienelle, eli ei liian kuivaa.

Lumen nopean sulamisen lisäksi tarvitaan sopivasti sadetta,- ja aurinkoa vuorotellen, niin ah, herrojen,- ja meidän narrien herkku olisi taas satoisana poimittavana koreihin.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Tuo alkaa pian olla ajankohtainen. Itse en ole vielä löytänyt eikä yritystäkään ole paljon ollut, mutta kyllä nyt täytyy ryhdistäytyä ;)

Korvasieni nousi muistaakseni aika nopeasti suosituksi 70-luvulla. Olin kouluaikoina ajoittain tiskaamassa Marina Palacessa ja siellä korvasienikastike oli hyvin suosittu. Se hiekka on kyllä epämiellyttävää.

Parhaita googlaustuloksia:
http://sienet.luontonetti.com/fi/sivut/gyromitra_e...
"Omia kokemuksia korvasienistä: Korvasienten kanssa autolla ajamisessa on olemassa myrkytysriski, jos täysi sienikori on vieressä. Haihtuva gyromitriini, korvasienen myrkky, saattaa aiheuttaa lievää pahanolon tunnetta. Myös silmien näkökyky saattaa tilapäisesti sumentua (ehkä pahasta olosta johtuen).

Olin ollut n. 30 km:n päässä kotoa sienestämässä. Koska arvelin tunteen johtuvan juuri gyromitriinin haihtumisesta pienessä tilassa, pysäytin auton lähimmälle levennykselle, avasin kaikki ovet autosta tuulettaakseni auton ja siirsin korin takakonttiin. Loppumatka sujui ilman mitään oireita."
Täytyy varmaan pitää auton ikkunoita auki..

http://fi.wikipedia.org/wiki/Korvasieni
http://myotamakea.blogspot.com/2011/05/korvasieni-...

Käyttäjän saaristo kuva
Henry Björklid

Pidetään yhteiset sieniretket!
Ainakin jotkut asuivat aika lähellä. Siis Paraisten lähellä.
Täällä metsä kasvaa niin hitaasti, ettei avohakkuut pääse paljoakaan vaikuttamaan ja muutenkin tuntuu siltä, että saaristolaiset vieroksuvat avohakkuita.
Minun vaimoni kerää syyskuussa jättiläismalikkeja. Tai oikeammin minä kerään ja hän putsaa. Viime syksynä tuli varmaankin 30 kiloa tätä sientä.
Sitä pitää liottaa monessa vedessä ja sitten (ven.) vaimoni laittaa siihen jotain ja koko talven hän ja hänen tyttärensä ovat suurella innolla tätä syönneet. Joukkoon menee myös karvalakit sukulaisineen.
Tatit ja kanttarellit ja torvisienet menee melkeinpä sitä mukaa kun niitä kerätään.

Pitää testatasta tuota korvasienijuttua. Olen joskus ravintolassa syönnyt.
Kokemukseni mukaan, pitää saada aikaan samanlainen katse kuin suppiksia etsiessä; "suppiskatse", eli varmaan siinä käy niin, että kun löytää ekat korvasienet alkaa niitä näkemään enemmänkin.
Eli laittaa aivot/silmät/katseen suodattamaan pois kaikki muut värit.
;=)
Pitää testasta jos saisi aikaan "korviskatseen".

Henry

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Vaimo tuntee Turun sieniseuran puheenjohtajan vaimon ja kun kertoi meidän hurjista saaliista jne. niin sai kuulla mm. sieniseuran järjestämistä retkistä. Niistä lisää: http://netti.nic.fi/~tsieni/arkisto.htm .

Paraisista: "Paraisilla maassa on paikoin kalkkia, mitä monet eteläiset sienilajit suosivat tai jopa vaativat. Kalkkimaiden erikoisuuksia ovat muun muassa härmämörsky, tuliorakas ja tulivalmuska."

Kaikki seuralliset sekä isokokoiset sienet ovat periaatteessa kiinnostavia. En kyllä usko nähneeni koskaan jättimalikkaa. Pienempää, samantapaista, hyvin suurena kasvustona kasvavaa ihmettelin Kemiössä, mutta en pystynyt tunnistamaan. Olen ajatellut, että tärkeimmät sienet ovat kuitenkin niissä reilu 200-sivuisissa kirjoissa ja jos ei niistä löydy, ei kannata poimia. Parainen ja muutenkin saaristo on kuitenkin sen verran erilaista maastoa, että ehkä perusteellisempi tunnistustyö kannattaisi. Jättimalikasta ei suomenkielisessä wikipediassa paljoa ole, mutta englanninkielinen on laaja: http://en.wikipedia.org/wiki/Leucopaxillus_giganteus

Sienijauhetta meillä taitaa olla tallessa noin 8 kg, joka vastaa noin 800 l tuoretta ja paljon vähemmän sitä tulee käytettyä kuin viimeaikoina on poimittu. Viime syksy tosin oli poikkeuksellinen. Että siinä mielessä voisi tietoa ja taitoa jakaa.

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Korvasieni ei oikeastaan kaipaa "korviskatsetta" samalla tavalla, kuin suppilovahvero kaipaa.

Se on erittäin näkyvä,- ja komea sieni, eikä siitä voi erehtyä, kun sen näkee.
http://myotamakea.blogspot.com/2011/05/korvasieni-...

Käyttäjän saaristo kuva
Henry Björklid

No just. Kävi niin, että muistin/havaitsin tuon suomenkielisen nimen väärin kun käytämme kotona sen venäjänkielistä nimeä 'grusdt' = Груздь настоящий (лат. Lactarius resimus) eli se on suomeksi Koivurousku.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Koivurousku
Ja sen ven. versio Googlella käännettynä englanniksi:
"In the West, is virtually unknown, or deemed inedible , in Russia, traditionally considered the best ? edible mushroom. After removing the bitterness goes to salting, pickled mushrooms acquire a bluish tinge, fleshy, juicy, have a special flavor . It is believed that the caloric content of mushrooms are superior meat . In the dry matter of mushrooms contained 32% protein . By way of the Siberian salt mushrooms, along with other fungi ( mushrooms , volnushkami ). Mushrooms soaked night, periodically changing the water, then washed with water and pour another day. Salted in barrels and spices. Mushrooms are usable in 40-50 days.
In the old days this was considered the only mushroom fungus fit in saline, it was called the "king of mushrooms." Only Kargopolsky county each year to collect 150,000 pounds of mushrooms and milk mushrooms and salt were taken to St. Petersburg.
known list of dishes at a dinner party March 17, 1699 at the Patriarch Adrian : "... three long pie with mushrooms, two patties with mushrooms, mushrooms cold with horseradish , milk and butter cold, warm mushrooms with juice but with oil ... " [4] As can be seen, during the post main decoration of the table were all sorts of dishes milk mushrooms."

Vaimo kertoi, että Pietari Suuri vaati, että sitä on aina saatavilla. Hän veti sitä kuulemma valtavat määrät krapulaansa.

No jokatapauksessa tässä venäläisessä Wikissä tämä sieni kuvataan kooltaan, siis lakin halkaisija; 5 - 20 cm.
Tyypillisimillään tuollainen, mutta osa niistä on kyllä suurempia. Minulla pitäisi olla tällä tietsikalla kuvia joita olen ottanut viime syksynä ja jossa veitsi tai tupakka-aski on mittana.
Koetan löytää.

Henry

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Kiinnostavaa. Turun sieniseuran sivulla on paikallinen näkemys parhaista lajeista: http://netti.nic.fi/~tsieni/arkisto.htm#herkkutatti ja kommenttia, että mielipiteet vaihtuvat paikan mukaan paljonkin. Koivurouskuakaan ei löydy Mauri Korhosen Sienestäjän kirjasta, joten voi hyvinkin olla, että olen juuri sen nähnyt.

Minulla sieniharrastus lähti jo lapsuudesta. Äidin puolelta suku on karjalasta ja sukulaisen maatilalla olin mukana sienestämässä, mutta en kovin hyvin tutustunut itäisen perinteen säilöntäpuoleen. Melkein 30 vuotta sitten olin Turun kesäyliopiston sienikurssilla ja tutustuin hieman paikalliseen perinteeseen ja sen grand old maniinkin, Yrjö Mäkiseen. Vasta vuosi Kemiössä n. 8 vuotta sitten innosti miettimään ja kehittämään oman "perinteen". Kyllä sillä sienikurssillakin muistaakseni sanottiin, että jotkut keskittyvät vain hyvin harvoihin lajeihin, mutta silloin ei vielä ymmärtänyt, että se on kaikkein järkevin tapa.

Käyttäjän saaristo kuva
Henry Björklid

Vielä koivurouskusta:
- Samalla lailla karvainen kuin karvarousku, mutta sieni kasvaa isommaksi.
- Vanhemmiten karvat "vähenevät" tai lakin laajentuessa oikestaan harventuvat.
- Vähemmän matoja kuin karvarouskussa.
- Olen löytänyt niitä kahdesta paikasta: toisesta saa ehkä 4 - 5 ämpärillistä ja toisesta ainakin 10 ämpärillistä.
Tätä suurempaa 'löytöä' en ole edes kartoittanut kunnolla, koska se tuntuu jatkuvan joka suuntaan.
- Lähiympäristön maasto on kosteaa 2/3 on lehtipuuta ja löydöt harvenevat kun lehtipuiden osuus pienenee.
- Samalta alueelta löytyy myös jonkin verran kanttarelleja ja vähän enemmän vaaleaorakkaita. Outoa on, etten ole sieltä löytänyt kuin muutaman tatin.

Minun sieniharrastus lähti tosissaan käyntiin 1970-luvulla kun keski- ja itäsuomalaiset tytöt vei minut metsään. Lapsena en tuntenut muita sieniä kuin kanttarellit ja niitä poimittiin lähinnä taloussyistä.

Nyt olisi syytä lähteä opiskelemaan tätä oikein kunnolla, eri säilöntämuotoja ja täytyy pitää sienipäiväkirjaa.

Vinkkejä:
- Suurkeittiöihin on/jää paljon ylimääräisiä kannellisia astioita: 5, 10 ja 20 kilon elintarvikemuoviastioita.
Tottakai ravintolatkin ostavat kaiken isoissa astioissa, esim. 20 kilon puolukkahilloastioita, mutta he eivät oikein halua paljastaa kuinka paljon he käyttävät prosessoituja raaka-aineita. Se voisi saada asiakkaat mietteliääksi eräiden ravintoloiden kohdalla.

Jos haluaa laittaa sienipäiväkirjan nettiin, käyttää rajattomasti kuvia, videoita jne., voin neuvoa miten kaiken voi tehdä helpolla ja täysin ilmaiseksi.

Henry

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Henry:
"Tatit ja kanttarellit ja torvisienet menee melkeinpä sitä mukaa kun niitä kerätään."

Minun menetelmälläni varsinaisen satokauden aikana noin ei pääse tapahtumaan. Viime syksyllä herkkutattia löytyi muistaakseni yli 100 l parin päivän välein tehdyllä kahdella reissulla ja loput siitä 200 litrasta kahden viikon sisällä ja yhteensä ehkä 5 reissua. Suppikset 3*60 l ja 20 l eli vain neljä reissua. Viimeinen reissu oli Lietoon ja pettymys. Edelleen Kemiössä on ainut hyvä suppispaikka ja olivat avohakanneet siitä neljänneksen.

Kantoastioissa olen päätynyt Bauhausin kokoontaittuviin 15 l muovikoreihin. Maksavat muutaman euron.

Koivurouskun wikipediasivut eri kielillä on mielenkiintoisia. Englanninkielinen sanoo: "Russia ... There it is considered one of three tastiest edible mushrooms, along with Boletus edulis and Lactarius deliciosus" B.e = Herkkutatti L.d = Männynleppärousku. Männynleppärousku löytyy Korhosen kirjasta, mutta koivurouskun poisjättö ensin tuntui käsittämättömältä, mutta johtuu luultavasti siitä, että se on erittäin harvinainen. Minä olen melko varma, että ei ole tullut koskaan vastaan. Tosin viimeaikoina en ole ollut kovin kiinnostunut kuin vain tietyistä sienistä. Silloin, jos etsittyä sientä ei löydy, tulee vielä harrastettua tunnistusleikkiä.

"Jos haluaa laittaa sienipäiväkirjan nettiin, ..."

[root@www root]# hostname
www.raimokoski.com
[root@www root]# df -h
Filesystem Size Used Avail Use% Mounted on
/dev/hda2 229G 16G 202G 8% /
/dev/hda1 1.9G 38M 1.8G 3% /boot

Käyttäjän saaristo kuva
Henry Björklid

Juu, nuo Bauhausin kokoontaitettavat ovat hyviä.

Mutta kun kerää monta ämpärillistä tai korillista tavaraa joka pitää käyttää kolmessa vedessä, niin tarvitaan paljon kannellisia ämpäreitä.
Kansi sen vuoksi, että kun ämpäri on täytetty vedellä, sienet nousevat pintaan, jolloin pitää laittaa lautanen päälle ja kannella saadaan sitten sienet ja lautanen veden alle. Tämä toistetaan kolmena perättäisenä päivänä aina vettä vaihtaen.
Mitä vaim sitten tekee suolatessaan näitä sieni en ihan tiedä, mutta tuollaisia kolmen kilon kannellisia astioita tarvitaan lopulliseen säilytykseen.

Sienipäiväkirja on mielestäni helpoin taittaa Weebly.com sivustoa käyttäen, koska kaikki tapahtuu vetämällä elementit paikalleen ja sitten vain valitaan kuvat, mahdolliset kartat ja kirjoitetaan tekstit.

Ensi syyskesällä saat sitten nähdä näitä koivurouskuja. ;=)
P.S. Huomasin muuten, että asut lähellä kaverini kirjapainoa, joka on Suomen edullisin btw.

Henry

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Juu muistan tuon astiarumban lapsuudesta. Kuivaamisessa astiat eivät ole ongelma.

Minun menetelmää käytettäessä ja jos yksi paikka lajia kohden riittää, ei päiväkirjan pito ole kovin mielekästä. Menetelmä on tärkein ja se on jo dokumentoitu. Toki sitä voi jatkokehittää ja korvasieni olisi hyvä lisä. Jos nekin kuivaisi ja jauhaisi tuplaryöppäyksen jälkeen, voisi lopun hiekan saada ehkä erottumaan?

Niin paljon sitä koivurouskua on kehuttu, että kyllä se pitää nähdä ja maistaa. Vaimo muisteli, että Tytti Issakainen, Turun sieniseuran puheenjohtajan vaimo, olisi koivurouskua esitellyt muiden harvinaisuuksien joukossa viime syksynä, kun kävi vaimoni toimistolla. Vaimo tuntee hieman Paraisten metsiä, koska hänen ex on sammal- ja jäkälätutkija ja Paraisilla kasvaa niistäkin lajeja, joita ei muualta Suomesta löydy.

Vaihturina voisin kartalta etsiä parhaat potentiaaliset herkkutattipaikat Paraisilta ja/tai tarkemmin selittää, miten ne kartalta löytyvät. Herkkutatti on erittäin satoisa ja se Kaarle XIV Juhanan lausuma "hehän voivat syödä herkkutatteja" (ranskaksi), kun maassa oli nälänhätää, oli ihan järkevä, toisin kuin Marie-Antoinetten leivokset.

Länsi-Suomalainen sieniperinteen puute taitaa olla peräisin Ruotsista. Idässä ja Keski- sekä Etelä-Euroopassa perinnettä taas on. Säilömisen osalta ne taitavat poiketa siten, että idässä suolataan ja Euroopassa kuivaus on ollut yleisempää. Ainakin Italiassa suola oli aikoinaan valtiolle tärkeä verotulojen lähde ja englannin sanonta worth his salt perustuu suolan pitämisenä arvokkaana. Karjalainen sieniperinne taitaa olla lähes sama kuin venäläinen ja taitaa olla niin, että siirtokarjalaisten asutus on Suomen historian merkittävin sieniperinteen levittämisen tapahtuma.

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Korvasienen ongelma on sen hiekkaisuus.
Johtuu ilmeisesti siitä, että se nousee suotuisissa oloissa aika nopeasti,- ja poimujen väliin jää hiekanmurusia, jotka ryöpätessäkään ei tahdo poistua.

Hiekkaisuus johtuu tietysti kasvupaikasta. Korvasientä kasvaa myös sammaloituneilla metsäpoluilla. Silloin hiekkaa ei ole.

Korvasienestäminen ei suinkaan ole helppoa sienestystä. Se vaatii paljon kulkemista metsässä,- ja monien aukeiden tutkimista huonoin tuloksin.

Herkkutatti on helpompi löytää,- ja siinähän ne sienten kaksi herkullisinta ovatkin. Kevään,- ja keskikesän/syksyn sienet.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Kasvaako siitä useampi sato eli kannattaako samaan paikkaan mennä uudelleen kauden aikana? Suppilovahvero kasvaa samaan tapaan viileään aikaan ja kerran putsatulta alueelta ei tunnu löytyvän sen jälkeen juuri yhtään sieniä.

Tai oikeastaan ei tarvitse vastata. Sivu http://www.tuomas.salste.net/doc/korvasieni/korvas... on varsin perusteellinen, niin myös http://www.tuomas.salste.net/doc/korvasieni/korvas...

Käyttäjän saaristo kuva
Henry Björklid

Tosi hyvät linkit.
"Tämä ei jää tähän!"
Ilmoittakaa vaan missä ja milloin voitaisiin tavata ja pidettäisiin leikkimielinen "Korvasienijahti".

Henry

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

"Korvasienijahti"
Jos Tyry huolii meidät riesakseen, se olisi varmaan Turun ja Tampereen välimaastoa. Mites ne harjut menee? Säkylässä Huovinrinteellä on hiekkaista maastoa, mutta varattu toisiin tarkoituksiin. Jos ei huoli, niin minä tiedän Kemiössä muutaman tuoreen hakkuualueen, Kuusistossa yhden.

Missä olisi satelliittikuvia parin vuoden takaa tai edes tieto milloin kuvat on otettu?

Ehdotan, että Henrylle ilmoitukset mielenkiinnosta, kun hänen yhteystiedot ovat niin esillä ja on idean isä. Minä voin laittaa palvelimelleni postituslistan, jos sellaiselle on tarvetta ja saa sinne muutakin tarpeen mukaan.

Aika tietysti alkaen kun koivu alkaa vihertämään. Minulla on koivu pihassa. Paraisilla viheriöi varmaan ensin ja Tampere tulee jälkijunassa, kuten aina ;)

Käyttäjän saaristo kuva
Henry Björklid

Juu, jos ei jollakin ole näitä yhteystietoja:
Henry.Finland@gmail.com
puh. 044-259 1859

Henry

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset